Kallio

Kaikki hyvä ja paha alkaa Kalliosta

Olen kotoisin Etelä-Pohjanmaalta Teuvan kunnasta. Ensimmäinen muistoni Helsingistä ja Itäisestä kantakaupungista on vuodelta 1975.
Olin tulossa isoon, tärkeään kokoukseen vastikään ripille päässeenä nuorukaisena. Valkoinen kauluspaita, solmio ja viimeisen päälle hyvännäköinen vihreä puku kuuluivat kuvaan.

Talsin perjantai-illalla Sturenkatua kohti majoituspaikkaani. Pitkän bussimatkan jälkeen kurkkua kuivasi. Päätin kokeilla onneani ja piipahtaa Hermannissa heti Paavalin kirkon jälkeen sijainneessa karun näköisessä krouvissa.

Istahdin baaritiskille.

”Iso olut ja Leijona-wiskey, kiitos”, pyysin itsevarmasti 16-vuotiaana nuorena miehenä ja pistin Malboron huuleen.

Tarjoilija toi juomat.

”Stikkaa mua stideillä että mä saan röökin roihuun”, murahti viereisellä baarituolilla istunut, vanhalta merikarhulta näyttänyt 60-70-vuotias Kallion kundi.

”Häh”, kysyin ja olin täydellisesti kuutamolla.

Ensimmäinen muistoni nykyisestä kotikaupungista Helsingistä palasi lämpimänä mieleeni kun mietin mitä hyvää minulla olisi kerrottavana Kalliosta ja Itäisestä kantakaupungista AsuntoSataman asiakkaille.

Pitkän välittäjäurani kivijalka valettiin 2002-2006 Pekka Merran johtamassa Hakaniemen Kiinteistömaailmassa. Se oli aikaa, jolloin yksiöt maksoivat Hakaniemi-Kallio-Sörnäinen-Alppila -alueella 50.000-70.000 euroa. Neliöhinnat liikkuivat 2000-2500 euroon.

Muistan kuinka koko välitysala kohahti Kalliossa 2004 kun tunnetun autokauppiaan saneerauskohteessa Vilhovuorenkatu 8 -osoitteessa yksiöistä ja kaksioista uskallettiin huutaa yli 3000 euroa neliöltä.

Keskustelu asuntojen hinnoista kävi jo tuolloin kuumana. Aktia Pankin Timo Tyrväisen ja Hypon Matti Inhan kanta oli selvä:

”Nyt kannattaa myydä asunto, muuttaa vuokralle ja ostaa sitten kun hinnat ovat romahtaneet”, he paasasivat viikosta toiseen tiedotusvälineissä.

Nyt – 15-16-vuotta myöhemmin – on helppo todeta, että sääliksi käy niitä, jotka uskoivat sinänsä mukavien pankinjohtajien täysin metsään menneitä vinkkejä.

Välitysalalla tunnetaan lause: ”Asuntomarkkinoilla kaikki hyvä ja paha alkaa Kalliossa”.

Suomalaisen asuntokaupan noususuhdanne alkoi Kalliosta 2000-luvun alkuvuosina ja se on jatkunut nyt vuoden 2008 pientä niiausta lukuun ottamatta kohta kaksi vuosikymmentä.
Itäiseen kantakaupunkiin 15 vuotta sitten sijoittaneet Kallio-ilmiön haistajat voivat hieroa tyytyväisinä käsiään. Asunto on nyt maksettu vuokratuotoilla ja asuntovarallisuus on samaan aikaan kolminkertaistunut.

Kallion vetovoima on jatkunut vuodesta toiseen eikä mitään merkkejä tuosta ”pahasta” (hintojen romahtaminen) ei ole ilmoilla.

Minulle henkilökohtaisesti ensimmäisestä visiitistä Kalliossa jäi hyvä maku. Kallion kundin kanssa löytyi yhteinen kieli krouvin baaritiskillä ja kymmenen vuotta myöhemmin, 35 vuotta sitten, minusta sitten tuli helsinkiläinen.

Rakastan tätä kylää ja tunnelmaa.

TEKSTI: Erkki Murto-Koivisto
KUVAT: Victor Ocampo

“Stikkaa mua stideillä että mä saan röökin roihuun.”

“Nyt kannattaa myydä asunto, muuttaa vuokralle ja ostaa sitten kun hinnat ovat romahtaneet.”

Se on Kallio-ilmiö

Kalliossa ja Itäisessä kantakaupungissa hinnat ovat kolmin- tai nelinkertaistuneet 2000-luvulla. Vuosituhannen vaihteessa 50 000 eurolla ostettu 25 neliön kaksio Hakaniemestä maksaa nyt yli 200.000 euroa. Kuulutko siihen joukkoon, joka osti ja päätti pitää.  SUOSITUS: Pidä yhä.

Myytyjen asuntojen määrä 2010-2020.

Käytettyjen asuntojen neliöhinnat.

Kuvat kertovat Kalliosta

Kallio 1

Kallio 2

Kallio 3

Kallio 4

Kallio 5

Kallio 6

Kallio 7